Niin, kaikenlaista sitä voikin sattua, vaikka miten koettaa vaaroja vältellä. Pennuistamme Leevillä on vasemman takajalan sääriluussa, luun keskiosassa, hyvä-asentoinen murtuma. Jotain tapahtui viime sunnuntain ja maanantain välisenä yönä. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole kuin että Helmin on täytynyt hypätä maassa nukkuvan Leevin päälle mahdollisimman epäedullisessa kulmassa, vaikka pentu-aitauksemme "sisäänmenoa" on madallettukkin. Ei pennulta luut nyt ihan itsestään murru. Muut koiramme kun viettävät yönsä tyystin eri puolella asuntoa kuin pennut, vieläpä kahden portin takana, samoin myös Miisa nukkuu portin takana. Maanantai aamuna herättyämme totesimme tilanteen, että nyt ei kaikki ole ihan kunnossa ja siis viivana eläinlääkäriin. Leevin tietenkin rauhoitettiin ja kuvattiin, ja jalkaan laitettiin kipsi numero yksi, jonka ell. lääkäri (Ari Sainio) teki senkin kolmeen kertaan ennenkuin oli tyytyväinen tuotokseen. Noh, kestipä se samaan iltaan aina puoleen 10 asti paikoillaan.. ja uudestaan eläinlääkäriin kun kipsi valui pois.
Leevi ja ensimmäinen versio kipsistä
Illalla sitten päivystämässä olikin täti-eläinlääkäri (Sanna Aaltonen) ja teimme kunnon ankkurointi viritelmät jotta kipsi saataisiin pysymään paikallaan. Paikkana sääriluu on jo muutenkin hankala, puhumattakaan että kyseessä on pieni 4,5viikon ikäinen pentu, joka kasvaa kohisten. Ja vieläpä poika, että pissiäkin niin kuin pitäisi ;). Jos tämä versio ei kestäisi paikoillaan, ei muuta vaihtoehtoa enää ole kuin pinnojen laittaminen, leikkaukseen siis.
Leevi ja tämänhetkiset kipsi-viritelmät
Tällä hetkellä tilanne näyttäisi suhteellisen valoisalle. Kipsi numero kaksi on kestänyt paikoillaan jo kaksi vuorokautta, vaikka onkin ihan kaamean näköinen sätös ;). Toki pyllynpäällä olevia teippejä on jouduttu vaihtelemaan ja sideharsoista tehtyä ankkurointia kiristelemään, se kun tuppaa venymään. Kaikista parasta tässä on se että Leevi itse on iloinen, rauhallinen oma-itsensä, ja ei näytä lainkaan kipuisalle :). Vähän se on tietenkin ihmeissään kun jalat ei oikein pelaa normaalisti, ja opettelee kolmella jalalla menoa, joka sujuukin jo yllättävän hyvin. Tietenkin Leevin menoa on rajoitettu, mutta rajoittaapa tuo sitä ihan oma-aloitteisestikin ;). Yönsä pieni ukkeli viettää kuitenkin ihan iki-omassa yksiössä (kevythäkissä), aivan muiden vieressä pentu-aitauksessa, samoin jos en ole kotona. Syystä ettei hän lähtisi yöllä kiipeilemään, tai ahnaat sisarukset iskisi kiinni teippipatentteihin, se kun tuntuu olevan kaikkien intohimona, eikä Leevi tunnu laittavan ollenkaan pahakseen ;). Kun ei ole oikein mielekästä lähteä täysin häkittämäänkään tämän ikäistä pentua, niin tärkeässä kehitysvaiheessa nyt ovat. Joten siis kulkee muiden mukana valvovien silmien alla, tosin paljon lisä-hommaahan tässä on, mutta parempi näin ;).
Raipe nukkuu Leevin kanssa
Leevin jalan paranemista seuraamme luonnollisesti tiiviisti. Ensimmäinen kontrolli meillä on nyt perjantaina iltapäivällä, jos mitään ihmeellistä ei (toivottavasti) tulisi ennen sitä. Otetaan uudet röntgenkuvat, ja vaihdetaan kipsiä isompaan. Jalan paranemis-ennuste on erittäin hyvä sikäli mikäli vain luutuminen saadaan alulle. Leevin takajalasta pitäisi tulla jotakuinkin täysin normaali. Luonnollisestikaan viime-aikoina ei ole hirvittävästi ollut aikaa kuvailla muita pentusia, jotka voivat oikein mainiosti :). Huomenna olisi tarkoitus ottaa 5-viikkoiskuvat, ja samalla vähän muutenkin koettaa enempi kuvata kavereita, jotka jo hyppivät ja juoksevat :).
Ville simahti
Sulo puoli-unessa
Ja Kiti nukkuu sohvalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti