Viimeajat täällä suunnalla on ollut yhtä hulinaa. Muuttoa kaikilla mausteilla ja erinäisten asioiden järjestelyä, mitä kaikkea nyt yleensäkin voi olla ja tulla kun tällainen revohka vaihtaa maisemaa. Paljon ovat tutut ja puolitutut kommentoineet ja ihmetelleet “että tepäs kauas lähditte”. Niin, kauas ja kauas - kaikki on niin suhteellista ja asioissa on yleensä monta eri puolta. Jos olisikin vain musta ja valkoinen, niin elämä olisi paljon yksinkertaisempaa. Selvennykseksi vielä että olemme kotoisin täältäpäin suomea, minä Imatralta ja Keijo Puumalasta. Se selittäneen asiaa jonkin verran.
Koirat ovat ottaneet muuton hyvin. Paitsi Romeo. Päivästä yksi alkaen kun tänne saavuimme on häiriökäyttäytyminen alkanut uudestaan. Ja ihan täydellä volyymilla, öisinkin. Oli jo kuukauden päivät Kangasalla todella hyvä. Ei mitään ongelmia. Tilanne koiran kanssa alkaa olla kärjistynyt siihen pisteeseen, että saas nähdä kenen joulupaketista löytyvät raidalliset rukkaset. Ei vaan ;), haussa on pätevä ongelmakoirakouluttaja, mutta näillä main ei tarjontaa liiaksi tunnu olevan. Huokaus. Ihan kuin ei muuten olisi vielä tarpeeksi haastetta normaali arjessa, niin sitten veilä koirakin heittäytyy astetta hankalammaksi.
Ja koska nyt on muuton makuun jo päästy niin näillä näkymin edessä olisi vielä yksi muutto lähiaikoina. Timonkatu kutsuu - Ihme ja kumma se omakotitalo nyt mitä ilmeisimmin sitten viimeinkin löytyi! Hallelujaa. Nooh, ei tässä tulevaisuudessakaan vallan tylsistymään pääse, enää pitäisi saada aikaiseksi iso remontti tähän taloon ja auton vaihtokin olisi edessä lähiaikoina ;).
Loppukevennyksenä Emmaljungan toinen elämä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti