Ei meidän elämäkään nyt aina ihan niin kurjaa ole. Turhasta tulee valitettua ikävän paljon; lomarahoja ei tullutkaan tilille koska olen hoitovapaalla (säännöt ovatkin muuttuneet kesken pelin), palkka meni lisäprosentilla, mummolassa Manta katosi metsään (löytyi kotiovelta) ja Kiti söi broitsun koiven (vielä hengissä ilman parsaa).. ja mitähän vielä. Niin Miisa parturoi omatoimisesti Saanan tukan 80-luvun henkeen.
Joten jotain valon pilkahduksiakin ;). Joku kaunis sieluinen tyyppi on tehnyt meille latukoneella oman kiitoradan takapihalle :). Ja koirat kiittää näillä pakkasilla kun, ei tarttee vaan sisällä pönöttää, eikä 10 metriä kauemmas piipahtaa hetkeksi tuulettumaan... alkuverryttelyiden jälkeen tietysti :). Viikonloppuna suunnistetaan sitten kohti täysimittaista maneesia ja pehmeetä hiekkaa, jahka on auto päivisin käytössä.
Aamuaurinko kajastaa
Ja Emmi hyvä ystäväni/naapurini nuoruudestani opiskelee par aikaa koirahierojaksi &trimmajaaksi. Lupautui alkaa hieromaan myös meidän murreja, kiitoksena siitä kun käydään Miisan kanssa Hilua liikuttamassa, kato win-win ;). No ei vainee, kait se meikäläinen tässä on se joka köyhtyy ;). No mutta kohta on koiruuksilla paikat vetreänä, eka käynti on sovittu ensi viikolle. Ja Emmille on muuten tulossa oma pikku whippetti! Hyvä, hyvä :). Eikä ihan mikä tahansa Sesse olekaan... joten piakkoin täällä voi löytyä kuvia pienestä kummi-lapsukaisesta ;). 
Piparkakkutalo on viimein kasassa
Ja näitä on ollut ikävä. Tuoreita ja tuoksuvia Toviosen Leipomon kermamunkkeja. Lapsena näitä haettiin suoraan leipomolta aina koulun välitunneilla. Leivon Leipomo Tampereen seudulla on yrittänyt näitä kopioida, mutta eivät ole läheskään yhtä hyviä. Näillä on kokoa tuplaten ja kermavaahdon lisäksi myös vadelmahilloa munkin välissä. Tosi terveysruokaa, mutta eiks Karjalaiset aina olekin vähän reheviä ;).
Tässä kansiossa makaa se eilen ostettu talo. Muutto alkaa sitten vuoden alusta. Vaihteeksi ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti