Jalkamurheita omiin tarpeisiin

Ei tässä oikein enää tiedä mitä sitä pitäisi ajatella. Kaikista vaikeinta on ehkä yrittää antaa anteeksi itselleen, ettei ole voinut maallikkona tietää mikä on vialla.

Käytiin Winnin kanssa lääkärissä. Sillä on ollut sellainen otj:n papuluiden murtuma, diagnosoitu syksyllä 2006. Jalka on pääsääntöisesti ollut ihan ok, ja kestänyt normaalikäyttöä, satunnaisesti oireillut, mutta parantunut parin päivän levolla.

Vaan ei nyt. Oltiin ihan vaan normaali metsä-lenkillä ja kesken kaiken Winni heittäytyi  kolmi-jalkaiseksi ilman, että mitään ihmeellistä olisi sattunut. Toisella lepoviikolla, kun ei alkanut mennä paremmaksi, alan varailemaan aikaa kortisoni piikille.

Muuttomme myötä myös luonnollisesti eläinlääkärimme vaihtuivat. Tuntemattomista sellaisiin joiden seurassa on pyöritty ihan penskasta asti. Ehkäpä tälläkin on jotain tekemistä sen kanssa, kuinka paljon heitä oikeasti kiinnostaa se mikä juuri sinun koirallasi voisi olla ihan oikeasti vialla, eikä se että 10 minuutin päästä olisi jo seuraavan maksavan asiakkaan vuoro.

Winnin jalasta päätettiin ottaa uudet kuvat, edellisistä kun oli kulunut se 5 vuotta. 

Pekka oli heti sitä mieltä, että vaikkakin nuljuluu on pirstaloitunut, ei sirpaleiden pitäisi aiheuttaa tällaisia oireita, koska ovat niin pyöreitä eivätkä ollenkaan teräviä. Jo siinä vaiheessa alkoi ajatusten vaihto edellisen ortopedin diagnoosista, että kyllä ne voisivat siellä kaihertaa ja näin oireilla.

Pekka tutkii koiraa lisää ja huomaa pieniä eroja kintereissä, päättä kuvata aiemmista kollegoistaan poiketen alaspäin.

Ja Vóila. Meillä on diagnoosi; Otj kintereen plantaariligamentin repeämä (tarso-metatarso alueella) joka on johtanut kahden viimeisen nivelraon nivelrikkoon + kantaluu antaa periksi.

Potilaan kannalta on vain hieman murheellista, että diagnoosi tulee 6 vuotta myöhässä ja hän kärsii tätä nykyä nivelrikosta. Hoitona meillä on nyt sitten Cartrophen pistokset kera Metacamin, Myöhemmin Trocoxil. Jos ei auta niin voidaan yrittää leikkauksella vielä tehdä mitä tehtävissä on. Mutta kun nivelrikko jo on niin, eipä siinä enää paljon mitään muuta voi kun lievittää kipuja.

Että sillä viissiin. Tuntuu vaan niin pahalta Wilsonin puolesta. Varsinkin kun on itse ihan oikeasti yrittänyt tehdä aikoinaan kaikkensa oikean dignoosin eteen, ja luottanut siihen mitä arvostusta nauttiva ortopedi on jalasta ollut mieltä, muiden rivieläinlääkäreiden jälkeen. Ja ei siinä mikä, ihan järkeenkäypältä se ensimmäinenkin diagnoosi näin maallikosta tuntui, enkä osannut sitä sen enempää kyseenalaistaa.

Mutta jos nyt tästä kaikesta taas jotain oppii niin ehkä sen, että vähänkään erikoisemmissa vaivoissa kannattaa hankkia useamman asiaan perehtyneen eläinlääkärin lausunto, oli se ensimmäinen diagnosi millaisen puoli-jumalan antama tahansa. Ihmisiä kun hekin vain kuitenkin loppuviimeeksi ovat.

Ja muistin virkistyksesi vielä heille, jotka eivät tapaustamme tunne sen paremmin, alla postaukseni vuodelta 2007, Whippet-Harrastajien foorumille, löytyy topicin ontuma-tutkimus alta..

Anna Liittynyt: 10 Kes 2006 Viestejä: 63 Paikkakunta: Kangasala

Lähetetty: Su Huh 08, 2007 7:10    Viestin aihe: Ei jaksa alkaa kirjottaa kaikkea uudestaan, joten tässä kopioituna terveystutkimusten puolelta  **************  Meiltä on tutkittu molempien poikien Romeon (Plaudite Rare Arctic Soul) & Wilsonin (Nightvision Chasing Shadows) silmät viime keväänä ja terveet olivat.  Röntgenkuvausista sen verran että onkohan kuinka monelta whippetiltä kuvattu polvia??? Noin niinkun epämääräisten ontumisten yhteydessä ja yleensäkin?  Itse olen kuvauttanut molempien poikien taka-polvet (myös lonkat, jotka olivat molemmilla OK) kun tuli epämääräistä ontumista. Oireilivat eri tavalla, Romeo on kuvattu vuotta aikaisemmin kuin Wilson - mutta molemmat noin 2,5 vuotiaina.  Kuvausta oireista, mitä meillä on ollut: (Nämä oireet eivät ole olleet mitenkään kauhean selkeitä, vaan huomattu pitkän ajan kuluessa.)  * Välillä liike on täysin puhdasta ja välillä taas tosi jäykän näköistä polvesta - ts. liikerata on normaalista poikkeava.  * kun seisotat koiraa se "länkättää" toisella takajallallaan - eli ottaa enemmän painoa toiselle jalalleen  * kun seisotat koiraa se ei tahdo venyttää toista takajalkaansa  * kun koira seisoo vapaasti se saattaa aika ajoin hakea painoa enemmän terveelle takajalalleen ja kipeätä jalkaa "säästää" mahan alla  * kun katsot koiran liikkeita takaapäin huomaat että kipeällä jalalla se juokee suorempaan ja terveellä astuu enempi alle.  Ja kappas sieltä löytyikin "nuljuluun" (tunnetaan myös seesamluuna/papuluuna) murtuma. Samanlainen murtuma molemmilla, vielä samassa jalassa. Kaupungin Eläinlääkäri ei ollut uskoa tämän viimeisen tapauksen yhteydessä että "sieltä olisi jotain mennyt rikki..."  kun kerroin sille röntgenkuvausten tuloksia.  Romeon polvi on nyt kuvattu kahteen kertaan, jälkimmäisellä kerralla Yliopistollisessa keväällä-06. Aiemmin syksyllä-05 Veterissä, ja siellä eivät olleet aiemmin kuulleetkaan tämänlaisista murtumista. Yliopistollisesta joku melkein eläkeikäinen professori oli sitä mieltä että näillä voi "nuljuluut" murtua ihan itsekseenkin, sellaiset voimat kuulemma takajalaoista löytyy. Voi olla olemassa myös perinnöllistä nuljuluiden heikkoutta. (nuljuluita löytyy myös varpaista).  Yliopistollisesskaan ei ollut kuvattu whippettien polvia, ja herääkin kysymys että voiko meillä oikeasti olla näin huono tuuri että kaksi tällaistä harvinaisuutta sattuu juuri meille?? Tosin molemmat koirat tulevat osin samoista linjoista, mutta ennen kuin perinnöllisyyksistä aletaan puhumaan eikö olisi mielenkiintoista nähdä enemmän polvikuvausien tuloksia?  Mielestäni pidän koiriani aivan niin kuin "normaalit" koiran omistajat konsanaan - lenkitän päivittäin metsässä, saavat kirmata keskenään sen 1,5 tuntia (alku - ja loppukävelyiden kera) ; syövät laadukasta nappulla + tuore ruokaa kera herkkujen. Takit päällä talvella ja liukkaita kelejä vältellen. Tosin onhan se aivan erilaista liikuntaa kun whippetit "riehuvat" keskenään laumassa kuin että yksi koira kävelisi kiltisti remmissä...  Kummassakaan tapauksessa ei leikkaushoitoa suositeltu - todennäköisesti menisivät vain huonommaksi; kortisonilla hoidettiin. Tällä hetkellä Wilson kirmaa lenkillä ihan niin kuin aina ennekin ja polvi on pysynyt oireettomana. Romeo taas veti itsensä todella jäykäksi/köpötteleväksi kun kylmät ilmat tuli... hierojalle siis matkamme suuntaa  *********************  Ja yritetään vielä vastata kysymyksiinkin, ensin ROMEOn osalta  - MIKSI oman käsityksesi mukaan koirasi alkoi ontua?  * treenasimme koiraa kisakuntoon radalle, eli siis lisääntyneen rasituksen seurauksena vamma tuli ilmi oikean takajalan pienenä liikeradan muutoksena.  - MISSÄ VAIHEESSA otit yhteyttä eläinlääkäriin, vai otitko ollenkaan?  * kun koira alkoi selvästi ontumaan  - MITEN ontuma eteni, paheniko se, vai loppuiko itsestään?  * pahenevaa sorttia. Lämpimillä keleillä jalka on "parempi", eli kesäisin lähes oireeton.  - KUINKA KAUAN ontuma kesti?  * pahin aika kesti noin kuukauden, mutta vammahan ei siis katoa jalasta ihinkään, sen kanssa on vain koiran opittava elämään..  - MITEN ell pystyi auttamaan koiraasi. Tehtiinkö useita diagnooseja, vaadittiinko useita ell-käyntejä?  * No ensin tietenkin kipulääkkeitä, epäilyjä että jotain sieltä vain on venähtänyt, "ei mitään voi olla murtunut"... jne eli KYLLÄ tarvittiin useampia käyntejä eri lääkäreillä! Loppujen lopuksi on saanut rimadyliä, kortisonia sekä hierontaa (ja tietysti röntgenkuvauksia). Tällä hetkellä on ilman lääkitystä.  - JOS tehtiin useita diagnooseja, johtuiko se siitä, että koiraasi tutki useampi ell vai omasta käsityksestäsi, ts. autoitko Sinä ell:ä oikeaan diagnoosiin tuntemalla koirasi ns. paremmin kuin ell?  * niinkin voisi sanoa. Ja erikoislääkärit ovat aina erikoislääkäreitä... vaikkakin myös hinnaltaan. Mutta siinä säästää näin jälkiviisaana euron jos toisenkin kun kiikuttaa koiransa heti suoraan "spesialistille" jos itse epäilee silmätulehdusta monimutkaisemaa onglemaa - noin ylipäätään.  - KOKEILITKO kotikonsteja? Mitä ne olivat ja auttoivatko ne?  *lepoa. Auttoi hetkellisesti, mutta ontuma palasi kun liikutus aloitettiin.  TUTKITTIINKO koiraa erikoiseläinlääkärin toimesta?  * usean  - JATKO; onko ontuma uusinut, onko hieronnasta/kiropraktikosta tmv. ollut apua?  * hieronnalla availemme välillä paikkoja, lähinnä selkä jumiutuu  - JOS kerrot kilpakoirasta, kärsikö koiran ura miten?  * koirasta PITI tulla "kilpakoira" myös hyvin alkaneelle juoksupuolelle. Näyttelyissä jalka vaivaa liikkeitä etenkin talvisin. Heijastuu myös etuliikkeisiin koska koirahan on kokonaisuus - kun se säästää toista takajalkaansa se väkisin myös vaikuttaa selkälihaksiin, jotka puolestaan vaikuttavat etuliikkeisiin.  Ja sitten samat kysymykset WILSONILTA (jonko hoitoja mä muistan vähän paremmin):  - MIKSI oman käsityksesi mukaan koirasi alkoi ontua?  * Jotain venähti/revähti selästä taikka jalasta lenkillä.  - MISSÄ VAIHEESSA otit yhteyttä eläinlääkäriin, vai otitko ollenkaan?  * kun toisen lepopäivän jälkeen koira ei edelleenkään laittanut kunnolla painoa toiselle takajalalleen.  - MITEN ell pystyi auttamaan koiraasi. Tehtiinkö useita diagnooseja, vaadittiinko useita ell-käyntejä?  * tässäkin tapauksessa on käyty kolmella eri eläinlääkärillä, koska en heti epäillyt samaa vammaa kuin Romeolla.. se olisi ollut jo aika huonoa "tuuria"...  Ensin tietysti Winnille määrättiin pakolliset kipulääkkeet ja viikon verran lepoa, koska epäiltiin vamman olevan selässä, ja heijastavan vain jalkaan.. sen jälkeen varovasti liikunnan aloittelua  Ontuminen alkoi uudelleen, lisää kipulääkkeitä ja lepoa.  Sitten jalka kuvattiin ja koira sai sen jälkeen parin viikon kipulääkekuurin, kortisoni piikin sekä määräyksen kolmen kuukauden remmi-liikuntaan. Joka on ihan mielenkiintoista toteuttaa jos on laumallinen koiria kotona ja tämä narunjatke ei ymmärrä olevansa kiinni lenkkipolulla...  - JOS tehtiin useita diagnooseja, johtuiko se siitä, että koiraasi tutki useampi ell vai omasta käsityksestäsi, ts. autoitko Sinä ell:ä oikeaan diagnoosiin tuntemalla koirasi ns. paremmin kuin ell?  - ehottomasti kyllä tunsin koirani paremmin ja näin missä vikaa on. Siksi minua huolestuttaakin tämä "kaupungin eläinlääkärien" taso ja kokemus aina tosinaan...  - KOKEILITKO kotikonsteja? Mitä ne olivat ja auttoivatko ne?  * lepoa, lepo auttaa joskin sitä tarvittiin paljon.  - TUTKITTIINKO koiraa erikoiseläinlääkärin toimesta?  *kyllä  - JATKO; onko ontuma uusinut, onko hieronnasta/kiropraktikosta tmv. ollut apua?  * tällä yksilöllä pysynyt suhtellisen oireettomana. Välillä jäällä riehumisen jälkeen saattaa pari kertaa nostaa jalkaansa ilmaan "äkäisesti" mutta ei onnu.  - JOS kerrot kilpakoirasta, kärsikö koiran ura miten?  * Noh maastokisoihin ei Wilson enää voi osallistua (vaikkaikin tykkää siitä ihan hirmuisesti), koska ylimääräinen rasitus ei tee hyvää jalalle. Jalka ei toistaiseksi pahemmin heijastu koran liikkeisiin.

.. Ja jotta nyt vielä vähän käännetään puukkoa haavassa, niin todellakin meillä on vielä Romeo, jolla on ollut tismalleen samat oireet. Väkisinkin herää iso kysymysmerkki myös Rompsun jaloista.