Tai tainnut olla jo kohta viikon verran. On ollut hieman päivitystaukoa, kun siellä ompelukoneella on tullut vietettyä hetki jos toinenkin ;). Mutta pakkohan se oli eräs päivä kameraa ulkoiluttaa kun koirat temusivat tuoreessa lumessa. Jopa veli Wilson innostui ottamaan niin sanotusti perää alle välillä ;). Ihanaa kun on viimein vähän valoisampaa :)!
Ja yllättäen Veralla on vauhtia niin, etteivät jalat tahdo aina mukana kestää... kamerasta nyt puhumattakaan.
.. tyypit kahtoo että siellä se taas meni :).
Ja Monni Bambino tarkkailemassa tilannetta
Maanantai iltapäivän halo
Vera lintutarkkailussa
Ja Friendly Snowmans.. :)
Mona ensimmäisen akupunktio/laser käsittelyn jälkeen
Monallahan on tosiaan ollut se selkä enemmän tai vähemmän kipeä aina heinäkuulta asti, ja sitä kun on tässä tutkittu ja hoidettu, niin samalla löytyi se aiempi sydänjuttu. Heinäkuussa erään uintireissun päätteeksi ei kotona päässyt sohvalle, vaikka yritti. Jotenkin ei jaksanut työntää itseään sohvalle takapäästään. Ei selkeästi onnu, mutta pitää painoaan selvästi enemmän vasemmalla jalalla kuin oikealla ja rappuset kiipeää yläkertaan yksitellen. Alas tulon kanssa ei ole ongelmia. Kaularangan, selän ja lonkkien luusto on ok. Carphrofen pistoskuurille taikka Dolagikselle ei ole ollut mitään hoitovastetta.
Nyt sitten lähdettiin kokeilemaan akupunktio/laser hoitoa, jota saa kerran viikkoon kolme viikon ajan, jonka jälkeen harvennettaan. Väläyteltiin jo mahdollisuutta kultapalaimplanteista, jos löytyisi selvät pisteet mihin ne kannattaisi laittaa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen illalla Konni makasi ketarat ojossa ja tänään aamulla onkin kyllä mennyt sitten ihan rapukävelyä - on siis selvästi kipeän oloinen, mutta tämä on aivan normaalia parin päivän ajan hoidon jälkeen. Hoidot ovat muuten todella mielenkiintoista seurattavaa, minulle aivan uusi osa-alue. Voin niistä myöhemmin kertoa lisää ja innolla odotan, josko tästä löytyisi vaivaan parannus.
Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kävimme tänään Myyn kanssa ultrassa. Ja lainatakseni eläinlääkärimme sanoja; "Äiti ja tytär voivat hyvin" :DDD
Eli ultrassa näkyi siis yksi pentu :D. (ei sukupuolesta vielä mitään tiedetä;)) Ettei vissiin kannata odotella sitten mitään jättisuurta pentuetta tällä kertaa.. Tosin ongelmia voi olla näinkin päin tiedossa. Ja pitää nyt vähän seurailla kuinka massu kasvaa, ja käydä sitten alkuvuodesta uudestaan ultrassa/rtg jos siltä tuntuu, ettei siellä todellakaan ole asukkeja kuin se yksi. Yleensähän meillä on syntyneiden pentujen määrä ollut aina pari enemmän, kuin mitä ultrassa on näkynyt. Tähän asti siis :D.
Ja sittenhän tässä on alkanut jo omat spekulaationi siitä, että mikä meni mönkään. Noh, ensinnäkään Myystä emme ottaneet progeja, joten astutusajankohta on voinut olla väärä. Toisekseen se jälkimmäinen astutus on sitten voinut mitä ilmeisimmin epäonnistua, ne kun eivät jääneet nalkkiin. Ja onhan niitä tietenkin monia muitakin mahdollisuuksia, mutta nämä lienee todennäköisimmät vaihtoehdot.
Mutta toivottavasti "Äidillä ja tyttärellä" sujuu lopputiineys hyvin ja tytär saadaan onnellisesti maailmaan ja pari poikaakin olis tervetulleita ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti