Riehakasta vuoden vaihdetta!

Joulujen välissä oli tulla tupsahtanut mailiin vielä kuvaterveiset niin Remiltä (Mimi Chill's King Of My Castle ) kuin Säteeltäkin (Mimi Chill's Beauty As Jewel). Kiitos Pialle upeasta piirrustuksesta ja Elsalle & Pentille Säteen kuvasta :).

Meillä täällä homma jatkuu joulukuusta ihmetelleessä. Ilmaus kuusi karisee on saanut tänä jouluna aivan uuden merkityksen. Että jotta noin kuusi on todellakin meillä ollessaan saanut vettä ja huomiota osakseen siinä mittakaavassa, että lentää illan pimetessä jo tänään pihalle. Tuli loppiainen etuajassa, ainakin kuuselle. Voi olla että oli ensimmäinen ja viimeinen Honkkarin pakastekuivattu kuusi joka meidän mökkiin ilmestyi...

Nyt on sitten viimeinkin selvinnyt Saanan unettomien öiden syy. Neidille pukkaa hampaita. Alhaalla näkyy jo kunnolla yksi alku ja toinen kuultaa vierestä lävitse. Josko se tästä sitten pikkuhiljaa meno rauhoittuisi...

Ja viikon luontokuvana komea tunatulppu, niin kuin Miisa asian ilmaisee :). On taas laudalla käynyt melkoinen kuhina.

Mutta mitä tapahtui mokkapaloille?

Noh, mutta nyt täällä hiljenee ;)

Niin ja pihlajanmarjat ovat vihdoin ja viimein katoamassa parempiin suihin. Tää hemmo on parkkeerannut itsensä jo viikoksi pihlajien läheisyyteen. Vissiin promillet kohdillaan... ;)

Joulukorttien 2009 parhaimmistoa

Ja kasvattajan sydäntä lämmittää kun posti kuljettaa mitä ihanampia joulukortteja näin joulun alla :)... pää-osissa tietenkin tutut koiruudet...

Rauhallista joulua

Täällä aloittelemme hiljalleen rauhoittumaan joulun viettoon. Mukavan lämmintä ja pehmeää Joulua kaikille ystäville, sukulaisille ja tutuille vielä tätäkin kautta :)

Muru & Papu, ja muut

Käytiin eilen koirien kanssa lenkillä Minnan tykö :). Siellä kun on niin hyvä mennä kun ketään ei noin 99% todennäköisyydellä tule mistään vastaan ja oma rauha on taattu. Yllätys yllätys junnut Muru ja Papu jaksoivat ja jaksoivat riehua. Jotenkin hyvin samahenkistä porukkaa olivat keskenään ;).

Ja kotiin jäivät lenkin ajaksi odottelemaan Murun kaksi isompaa karvakaveria. Jotka olivat kyllä erittäin onnellisia puolikkaista (no isoista kuitenkin) hirvistään :).

PMJV-09 Mimi Chill's Boxing Queen

Jos sitä joskus kerkiis nukkumaan enempikin kuin neljä viisi tuntia yössä, niin voisi täälläkin jotain uutta olla useammin ;). On ollut vähän hankalaa viime aikoina pikku pygmin, alias Saanan kanssa.

Mutta siis asiaan. Viikonloppu meni pääkaupunkiseudulla sukuloidessa ja messarissa Kitin ja Monan kanssa. Näyttelytuloksiin olemme tietenkin enemmän kuin tyytyväisiä. Kitin (NordJW-09 Mimi Chill's Boxing Queen) hyvät sijoitukset molempina päivinä ensin ERI/2 ja sitten ERI/1, kera mukavien arvosteluiden lämmittivät mieltä kaiken muun hässäkän keskellä. Nimimerkillä vähän pysäköinti- ja kevythäkkiongelmaa ja kaiken kruunasi parkkihallissa näyttelyn aikana naarmutettu automme (ja mitään yhteystietojahan ei tietenkään ollut jätetty). Isot kiitokset kuitenkin vielä tätäkin kautta kehän reunalla meitä avustaneille immeisille :).


Ja vaikkakin Monni sen elämänsä toisen H:n vetäisikin sunnuntaina, hyvä että setä tuomari setä Whippetiksi edes tunnisti koko koiran, niin no hard feelings ;). Monan ilmoitin alun perinkin ihan vain seuraneidiksi, ilman mitään sen suurempia tavoitteita. Kaksi jäbää kun on pallittomia, ja muilla ei vielä ikä riittänyt niin rouva koira joutui uhrautumaan. Vaikkakin näin jälki viisaana ei Kiti edes olisi kaveria välttämättä tarvinnutkaan :).

Paljon onnea :)!

Paljon onnea Eddielle, Kurrolle, Vilille ja Kitille :)!!

Niin se aika vain rientää. Ensimmäisen pentueemme syntymästä tuli tänään vuosi täyteen. Itsestäni tuntuu sille, että vasta eilenhän se tapahtui. Paljon nousee muistoja pintaan, niin hyviä kuin sitten niitä ei niin hyviäkin. Ensimmäinen pentueemme kun noin ylipäätään oli kyllä hyvin silmiä avaava ja kasvattajaa kasvattava kokemus.

Synttäreiden kunniaksi Kiti koiruus tuli meille nyt sitten näyttely-valmentautumiseen viikoksi :). Outi-täti kun on töiden vuoksi estynyt paikalle saapumaan, koirakarnevaaleihin siis. Jotta tartteis jotain koettaa tehdä että neiti suostuisi kehässä esiintymään edes kohtalaisesti. Mielenkiintoinen viikko siis tulossa :). Ja heti huomenna suunnistamme Papun kanssa mätsäriin reenaamaan...

Papun kanssa kaarinanpolulla

Pimeetä on, tai ainakin hyvin hämärää. Ei taas oikein tahdo luxit riittää kameralle, joka ei edelleenkään ole järkkäriksi muuntautunut. Kumma homma ;).

No juu, mutta Papun (Mimi Chill's My Miami) kanssa käytiin aamulenkillä. Vauhtia riitti ja kivaa oli :). Kamerasta tietenkin loppui akku kesken matkan,ja jäi paljon kuvia ottamatta. Noh, jotain sentään sain aikaiseksi. Paree kiikuttaa hetimiten latautumaan huomista varten..

Iso musta ja pikku musta

Minnalla poikettiin eilen Miisan kanssa aamulenkin merkeissä. Iso musta on tosiaan edelleenkin vähän paksu, ja nyt alkoi raejuustokuuri :). Kenties jonkin sortin juoksu-pöhötystä, tai sitten vuosisadan valeraskauttaa itsellensä kehittelee. Jotain nesteenpoistajaa vissiinki tartteis.. auttaisikohan ananas :D? No ei vaan. Lisää lenkkiä, vois olla parempi vaihtoehto sen raejuuston lisäksi.

" Aika tuju haju "

Maanomistajiksi

Tai noh, ainakin omakotitalotontin ;). Siinä se nyt sitten vissiinkin olis, meidän oma kuusikko. Teri talojen 200 neliöiset Matildat sydäntä lämmittää, mutta minä vuonna talo sitten nousee tai pikemminkin valmistuu, niin siinä menneen vielä hetki.

Linjojako sekoittelemaan?

Postista tulla tupsahti eilen DLA-monimuotoisuus testien tuloksia. Kuuluimme näemmä siihen onneekkaaseen 100 whippetin otantaan, joiden perimää Whippet-Harrastajien kustannuksella tutkittiin. Kuten yllä olevista dokumenteista ilmi käy meiltä tutkittiin Monan ja Arvon halotyyppejä.

Sattumaa tai ei, tulokset, jos eivät nyt ihan järkyttäneet, niin ainakin pääsivät yllättämään pahanpäiväisesti. Minä kun kuvittelin kasvattavani kahta jokseenkin ERI näyttelylinjaa, ainakin paperilla. Mutta mitä perimä sanoo, se lienee totuus - Aivan samaa yhtä kaikki! Kuvittelin että ainakin tuo meidän Ranskis olisi voinut olla perimältään jotain muuta kuin täkäläiset. Mutta pah, voiko ihminen olla enää enempää väärässä? Arppis nyt on ollut kuopattuna jo hyvän aikaa, mutta tuskinpa tuokaan nyt kovasti Kitistä eroaa.

Jotta siis sitten alkaa pohdinta, että kuinkas tästä eteenpäin? Itselläni kun on ollut Monan seuraava sulho harkinnan alla jo jonkin aikaa, ja homma ei nyt ainakaan yhtään helpottunut. Tosin on onnekas olo siinä mielessä, että kasvattajilla on nyt viimeistään näiden tutkimustulosten myötä mahdollisuus käyttää valintoja tehdessään tukenaan juuri näitä DLA-monimuotoisuustestejä. Joita tulevaisuudessa itse varmasti tulen käyttämään.

Toisaalta mitä siellä Hannes Lohen tilaisuudessa käytiin lävitse, niin Whippettien kohdalla tilanne ei nyt näyttäisi olevan vielä paha sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta jotain vissiinkin tartteisi tehdä. Mietteliääksi vetää.

Lopuksi toivoisin että Whippet-Harrastajat voisi julkaista kaikkien tutkimukseen osallistuneiden koirien nimet tuloksineen. Olisi enemmän kuin mielenkiintoista (ja hyödyllistä!) tietää mitä koiria tuolla taulokon häntäpäässä oikein on?

Ohukainen ja paksukainen

Kiti (Mimi Chill's Boxing Queen) oli meillä yökylässä Outi tädin kanssa viikonloppuna, ruokaa ja vaatetusta noutamassa. Ja ihan kiva että kävivät. Nyt on jo parin päivän ajan peloteltu meidän rouva pyylevää että nyt syödäänkin vaan puolikkaita saparoita ja dentastickejä seuraavat kaksi viikkoa, mahdollisesti pidempäänkin.

Asiasta toiseen - kyllä on koiran ruoa hinnat sitten nousseet, kun kerrankin ihan ajatusten kanssa kävin ostoksilla. Vaikka eikös se alv-ale koskenut myös koiran ruokia? Kasvattaja-alennuksillakin Royal Caninin Energy 4300 maksaa reilut 53e/15kg. Vada vattua? Vastahan samasta säkistä selvisi halvimmillaan noin 40e? Pikaisia laskutuoimituksia ja kyllä - Masteryn 20kg kasvattajasäkit (joita omat mopet syö) ovat kuin ovatkin edullisempaa kilohinnaltaan. Että ei se nyt kalleinta ruokaa sitten visiin ollutkaan, mikä pettymys ;)! Noh, tietääpähän ainaskin mitä nämä lisäenergian tarpeessa olevat saavat myös alkaa tulevaisuudessa maistelemaan, energy-versiona tosin ;).

Kukas se meidän kanssa lenkkeileekään?

Niin. Kivaa kun on lunta. Voi alkaa pohtimaan että kenen kanssa sitä samoja polkuja kiertääkään? Tämä tyyppi on ollut liikenteessä vallan yksin, ilman kaksijalkaista saattajaa. Yllä olevassa kuvassa näkyy meidän -ei niin ripuloiden- viipottajien jälkiäkin. Harmi kun mukana ei tietenkään ollut kameraa, mutta puhelimella sain edes jotakin todistusainesitoa aikaisiksi. Ja vähän photoshopilla leikitty, niin saa edes jotain tolkkua koko kuvista.

Jos arvoitus on jollekulle helpoa kauraa niin kertokkee allekirjoittaneelle ihmeessä.

Ensilumi

Satoi meille viimeinkin eilen. Ja mikä parasta - meillä on päivisin auto käytettävissä, ainakin niin pitkin kun Keijon työmaan osoite sijaitsee keskustassa :). Tämä tarkoittaa sitä, että koirien kanssa pääsemme metsään valoisaan aikaan (ainakin toistaiseksi) myös arkisin.

Saana tähyää touhua rintarepusta käsin ja Miisa nyt on kävellyt jo kaksi vuotiaasta asti hienosti mukana. Tosin vauhti ei päätä huimaa, mutta se ei kaksijalkaisten kohdalla se olennaisin juttu taidakaan olla. Nelijalkaset pitävät siitä puolesta huolen ;).