Pennut 5 vrk

Usko ja Pepe

Niin ne pennut vaan tuntuu kasvavan silmissä :). Painotkin ovat lähteneet hyvin nousuun, ja kaikki ovat jo tuplanneet syntymäpainonsa.

" Usko "



" Pepe "


" Voitto "

" Sam Sam "



" Pilkku "



" Hillevi "


" Mymmeli "

Ja kaikki vielä yhdessä. Vasemmalta lueteltuna Hillevi on Monan etujalkojen välissä, Voitto on syömässä. Voiton yläpuolella on Sam Sam ja Sam Samin yläpuolella Mymmeli. Pilkku makaa Monan takajalkojen päällä ja Usko on Pilkun päänpäällä. Pepe rötköttää oikeassa yläkulmassa.

Ja jotain on tapahtunut Miisallekkin. Tukka on muuttunut kateudesta sinineksi, kun mamma hyysää pentuja ja joka lapsiperheen must takapihan komistus on koottuna ja ahkerassa käytössä...

Ihme ja kumma, mamma-Monakin kävi pissalla - ja pisti hetkeksi pötkölleen nurtsille. Kaipasi vissiinkin "pika-lomaa" lasten hoidosta .. ;). Mona itse jakselee myös ihan hyvin olosuhteisiin nähden, tosin hoikkahan se on ja antibiotit ja kipulääkkeet päällä. Vielä pari viikkoa olisi tarkoitus mennä Synoluxilla (sisälle jääneiden istukoiden ja jälkeisten vuoksi), jonka jälkeen sitten ultraan tilannetta tarkistamaan. Ruoka kuitenkin maistuu hyvin (ja saa sitä niin paljon kuin vatsa sietää), lämmöt ovat normaalit sekä mikä tärkeintä vuotoa tulee ulos. Mutta siis toistaiseksi kaikki hyvin, ja seurailemme tilannetta ;)

Ja sitten ne kuvat.. :)

Tällä kertaa pentulaatikkomme venta-karvat ovat.. kröhöm, jokseenkin hempeitä ;). Mutta kun siis vaalean sinistä ei ollut väri -vaihtoehtona kun shoppailin uusia isompia karvoja.. pojilla on nyt sitten varmasti ainakin itseluottamusta tunnustaa ennakkoluulottomasti kaikkia värejä ;).

Pidemmittä jaaritteluitta ensin pojat;

" Usko "

" Pepe "

" Voitto "

" Sam Sam "

" Pilkku "

ja sitten tytöt;

" Hillevi "

" Mymmeli "

.. niin ja siis meidän perheessähän pyörii tosiaan jonkin verran nuo lastenohjelmat... ;)

Pieniä pentusia <3

Pennut siis syntyivät ma-ti välisenä yönä. Synnytys ei ollut helppo, eikä todellakaan mikään oppikirja malli, mutta Mona sai synnytettyä 10 elävää pentua kotona. Pennuista kuitenkin kolme poikaa jouduttiin valitettavasti lopettamaan kitalakihalkioiden vuoksi, meidän enkeli-trio :/. Tämähän ei nyt siis varsinaisesti ollut mikään yllätys, koska Robbien kanssa tällainen riski on olemassa (ja otettava, jos meinaa ko koiraa käyttää), mutta toki sitä olisi toivonut ettei omalle kohdalle osuisi.

Jäljelle jäi kuitenkin vielä seitsemän tervettä pentua - viisi poikaa ja kaksi tyttöä, joista olemme enemmän kuin iloisia :). Ja eivätköhän nämäkin saa aikaiseksi kunnon hulinan.. ;)


Tällä hetkellä emo ja pennut voivat kaikki hyvin :). Mona itse on nyt kuitenkin varmuuden vuoksi antibiotti kuurilla, koska pentuja tuli melkoisen paljon ilman kalvoja/istukkaa. Kaikki pennut olivat syntyessää hyvin pieniä (200gr molemmin puolin), mikä on tietenkin aivan normaalia - koska niitä on ollut niin paljon kasvamassa. Pienin poika, Sam Sam, painoi syntyessään vain 156 gr ja syystäkin toka-mamma on hiukka huolissaan. Kaikki pennut ovat kuitenkin hyvin elinvoimaisia, ja painotkin ovat lähteneet hyvin nousuun. Monalla maitoa tuntuu riittävän ja on muutenkin erittäin hyvä ja huolehtiva äiti. Pentujen väriskaala on yllättäen melko tummaa. Pojista kaksi on mustia, kolme tuollaisia tosi tummia brindlejä. Tytöistä toinen on musta ja toinen myöskin tumma brindle. Kaikilla on eri kokoisia valkoisia merkkejä. Koetan päivitellä "yksilökuvia" ja kotivujakin tässä lähipäivinä :).

Mona maanantaina aamupäivälla, 60 vrk

Yllä vielä Mona maanantai aamuna, kun synnytys tosiaan käynnistyi ilta seitsemältä ja päättyi sitten tiistain puolella aamu viideltä.

Ja vielä se kasvaa

Keskiviikko tahi torstai, samapa se kaiketi on :). Kun kerta tänään Minna-täti kävi meillä kyläilemässä otimme oitis sitten ilta-auringossa Monasta uusia mahakuvia. Kuvissa Monalla päiviä 55vrk ensimmäisestä astutuksesta, huomenna täyteen tulee siis jo 8 viikkoa. Että en nyt sitten oikein enään tiedä mihin suuntaan Mona voisi tästä vielä kasvaa kutakuinkin viikon ajan.

Ja sillä aikaa kun me kuvailimme pihamaalla noin viitisen minuuttia, oli team-kateelliset päättänyt laittaa herkutteluksi. Romeon yllätin keittiön tuoleilta, tyhjä pääsiäiskori nenänsä edessä. Oli sitten syönyt Miisan suklaamunien jämät. Wilson oli poistunut jo tapahtumapaikalta, mutta maitosuklaan hajuinen hengitys paljasti osa-syyllisen. Ei siinä onneksi enää kovin paljoa suklaata ollut (max 120gr), mutta enpä olisi noistakaan uskonut. Ikinä kun eivät ole tähän asti osoittaneet mitään mielenkiintoa suklaata kohtaan. Ilmassa on siis jonkin asteista protestoinita kenties... Soitin sitten vielä kuitenkin ihan varmuuden vuoksi eläinlääkäriin, josta ohjeistettiin että tämän kokoiset kaverit voi vielä suht turvallisesti syödä jopa yhden Fazerin sinisen per naama (300gr), ilman mitään välitöntä vaaraa. Vatstaisuudessa meidän mökissä suklaat tosin pysyy koirilta piilossa.

Odottavan aika on pitkä

Ainakin niin sitä sanotaan ja sille se tuntuu. Monakin söi tosiaan tässä välillä jo paremmin, mutta nyt on nirsoilu taas alkanut. Liekö jonkin sortin närästystä varmaan hänelläkin. Muutoin täällä mahan kasvattelu jatkuu ihan siihen samaan malliin kuin tähänkin asti. Eilen kävimme vielä lenkkeilemässä, tai siis eksymässä metsässä (älkää kysykö miten on mahdollista ;)) vielä siten että Monakin oli mukana. Remmissä ( lue flexissä - juuri, siinä kaikkien koiran kouluttajien kauhussa, sekin vielä ;) ) tosin, mutta nyt siirrymme lenkkeilemään Monan kanssa ihan vain tässä tutussa lähi maastossa ;).


Kovasti tuntuu Monalla massu kasvavan, ja otamme taas torstaina uusia kuvia mahasta. Tänään illalla tuntui ja näkyi jo ensimmäisiä liikkeitäkin, ja kaikesta alkaa tulla jotenkin paljon konkreettisempaa. Niin että niitä kauan odoteltuja pentuja on nyt sitten niin kuin ihan oikeasti siellä mahassa kasvamassa. Itselläni kun on ollut koko ajan enempi tai vähempi epäuskoinen fiilis, mutta kait se on pakko alkaa itsekin uskomaan jo pikku hiljaa ;).

Lisäksi täällä on viime aikoina kovasti puuhailtu uutta pentulaatikkoa. Tai siis Keijo on nikkaroinut ja minä maalaillut. Vielä pitäisi hankkia tällä viikolla muovimattoa pohjalle ja uudet, isommat venta-karvat saapunevat huomenna. Edellinen pentulaatikko kun tuntui ehkä hieman pienelle, varsinkin jos pentuja tulisi enempi, ja etuseinää ei saanut irti laisinkaan. Uusi on siis kokoa 120 x 130cm (patja 120x90cm), joten mahtuu Monakin pötköttelemään sitten pentuinensa ihan varmasti kuinka perin haluaa ;). Pentumme ovat siis ensimmäiset kolme, neljä viikkoa ihan kaikessa rauhassa tuossa lastenhuoneessa, jonka Miisa niille siksi aikaa lainaa. Tämän jälkeen siirrämme koko hela hoidon tähän olohuoneen puolelle ja elämän opiskelu voikin jo alkaa ;).

Ja sitten vielä loppukevennyksenä kuvia meidän omasta oravasta, joka useammin on kuin ei ole tuossa lintulaudalla kun siihen katsahtaa. Hauskoja ja helppoja otuksia, näin "kotieläiminä". Tosin tänään loppuivat siemenet, joten nyt jäämme sitten vain odottelemaan jahka tänäkin kesänä saisimme piha piiriin myös oravan poikasia, kuten viime kesänäkin.

Kevättä ilmassa

Tänään saimme nauttia pitkästä aikaa auringon paisteesta ja lähes tulkoon jo keväisestä lämmöstä :). Joten totta kai sitä pitimän heti ottaa kamera pihamaalle mukaan. Miisan kuvaamisesta ei enää nykyisin tahdo tulla juuri mitään - aina kun huomaa olevansa kameran kuvattavana alkaa ilveilemään jotain ihan omiaan... ;). Kun koiruudetkin tosiaan tarkenivat ilman takkia, päätin ottaa samoin tein myös Monasta pari maha-kuvaa.

Kuvissa Mona siis päivää vaille 7 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta
.

Muuten täällä jaksellaan ihan hyvin. Mona ei juurikaan enää ole kovinkaan innostunut harrastamaan liikuntaa, jonka kyllä ymmärtää kun näkee kuinka iso se jo on. Vaaka näytti ennen viime viikonloppua yli 18 kiloa (normaalisti alle 15kg), ja varmasti nyt painaa jo enempi. Kauhistelin tuossa eräänä sateisena iltana iltapisseillä että Mona näyttää ihan oikeasti pallokalalle, jolla on vain tikut jalkoina ;). Jotenkin neiti, tai tätä nykyä vissiinkin jo rouva, tuntuu leviävän myös kylkiluiden alta. Elis siis toisin sanoen ilmeisesti pentuja on myös jossakin kylkiluiden alla. Ruokaa Mona syö jo paremmin, muttei mitenkään ahmimalla, eli kyseessä ei siis voi olla hillitön lihoaminenkaan ;).

Lisäksi Monan käyttäytyminen on tosiaan muuttunut melkoisen paljon "normaaliin" verrattuna. Esimerkiksi tavallisesti ei juurikaan kaivele/petaile petejään, mutta nyt ei oikein missään tunnu olevan hyvä olla. En kyllä varsinaisesti ihmettele, jos on hiukka tukala olo, sen verran hankalaa on tämä omakin nukkuminen välillä, kun tuntuu ettei mitenkään perin ole hyvä - ja mulla ei ole kannettavana kuin yksi vatsa-asukki. Uutuutena on myös tullut tämä peittojen alla nukkuminen, jota ei myöskään ole aiemmin harrastanut. Sitten se kömpii sieltä aina välillä viereen läähättämään... vissiin tulee kuuma tai jotain, kun aurinko vielä oikein lämmittää siihen lisäksi.

Kurrolta terveisiä

Kurrolta (Mimi Chill's Icy Arctic Pearl) tulla tupsahti mailiin kuvaterveisiä :). Sitä oli käyty kuulemma mökkeilemässä isoveli-Lukan kanssa, ja vähän luitakin järsitty. Joten ollos hyvä, ohessa muutama otos;

Iso kiitos kuvista Tarjalle :)

Mahan kasvattelua ja vesirokkoa

Monalla maha tuntuu kasvavan nyt silmissä, jopa meidän oma pieni lihapullamiäs Romeo on alkanut näyttämään siinä rinnalla oikein hoikalle pojalle ;). Vähän alkaa hirvittämään, että millaiseksi Mona tässä vielä oikein paisuu - vielä kun pitäisi kutakuinkin kolmisen viikkoa mahaa kasvatella...

Noh, joka tapauksessa Mona jakselee ihan hyvin. On alkanut syömään jo paremmin. Sitä limaista vuotoa tulee edelleenkin, jota on tässä jo muutaman viikon ajan tullut. Lenkillä on vielä ollut mukana, mutta ei kyllä ole enää pitkään, koska ei tunnu siitä erityisemmin nauttivan. Himmailee kyllä mukana mutta ei paljon muuta.

Tänään otimme vesirokkoa potevan Miisan kanssa taas Monasta uuden maha-kuvan. Maha häviää vähän taustalla olevaan kirjahyllyyn, mutta siis iso se on, ja leveä.

Mona 6 viikkoa ensimmäisestä astutuksesta

Sitten vaan arvauksia kehiin, että montako mahtaa tulla? Keijo näki jo ennen ultraa unta että 11, ja oli huolissaan että rankkaa tulee olemaan Monalle. Täti Tamara taas oli sitä mieltä että älkää olko huolissanne selvästi vain 10 :). No juu, mutta sanomattakin tärkein toivomus olisi tietenkin että kaikki sujuisi edes suurin piirtein hyvin.