Valopäät

Viimeinkin alkaa poikien pallit (tai niiden jäänteet) näyttää jo paremmilta. En tiedä kuinka tällainen "rutiinitoimenpidekin" voi jollakin tapaa emennä ketuille, ainakin kun meistä on kysymys. Toisaalta kun meistä on kerta kysymys, niin en olen sinänsä mitenkään yllättynyt että kaikki menee vaikeimman kautta... pitäähän sitä aina jotain äksonia edes jollakin rintamalla olla. Pojilla haava-kohdat näyttivät koko ajan hyviltä, mutta kivespussien/nivusen välistä ihon alta puski mätää pintaan. Vähänkö oli kipeen näköistä. Romeo ei tötteröään mitenkään erityisemmin rakastanut (yllätys sinänsä), mutta nyt ovat jo onneksi ilman niitä. Lääkekuuria on jäljellä vielä pari päivää, jahka sitten päästäisiin korkkaamaan sänkipellot koko porukan voimin... :).

Monan kanssa käytiin toissa päivänä ottamassa pitkästä pitkästä aikaa vetoja tuossa lähi-sänkkärillä tassuvieheen kanssa. Kovin oli intoa täynnä, tappo tehtiin aina voltin kera ja päälle kunniakierros jos toinenkin supikoiran kanssa. Lopuksi sitten vielä kävi heittämässä ihan omaehtoisesti loppu-uinnit viereisellä uimarannalla, sinne veteen kahlasi ja ui rinkinä... fiksu koira kun on :). Ensi kerralla sitten kamera mukaan...