tiistai 11. toukokuuta 2010

Mittausta

Ja uudet viralliset mittamme siis


Poikkesimme siis eilen Kaupissa pidetyssä mittausillassa Monan ja Murun kanssa. Suunnitelmissa oli jo pitkään ollut uusintamittauttaa Mona, ja viimeinkin sitten sain toimeksi. Sitten tarvitsis saada enään aikaiseksi viedä Mona uudelleen silmäpeilattavaksi ennen tulevaa pentuetta ;). Mittaustulos 48,8cm ei sinänsä yllätä, koska omaan silmään koira on jo pidemmän aikaa näyttänyt korkeammalle kuin se aiempi (reilu vuoden iässä mitattu) voimassa ollut 48,0cm. Muru nyt on omaankin silmään näyttänyt tasku-whippetille, mutta ei sekään nyt mitään kokoa italiaano kuiteskaan ole. Niin ja Murua ei tarttee enää mittauttaa uudelleen ;). Parin viikon päästä voi sitten tulla vähän villimpiä lukemia, jahka Oliver ja Kiti jalkautuvat HVK:n mittausiltaan. Mielenkiinnolla (vaiko kauhulla) sitä odotellessa laitettiin kuiteskin jo nyt Murun maastokirjahakemus menemään ;). Jos vaikka neiti vikkeläkin debytoisi vielä loppukesästä maastoissa.

Muuten ei meillä täällä mitään ihmeempää. Sairastelut alkaa ehkä olla ohitse ja Mona pitää mielen virkeänä. Rouvakoira kun tykkää toisinaan käyskennellä takapihallamme ihan yksikseen. Yleensä makoilee terassilla aurinkoa ottaen tai syö kukkapenkistä heinää. Kas kummaa kun eilen menin päästämään Monaa takaisin sisään, niin tyyppiä ei näkynytkään missään. 2 minuuttia aiemmin oli vielä näköpiirissä. Jos ja kun harvoin Mona on suunnitellut aidan ylitse kiipeämistä se yleensä ensin haukkuu - vieraita ihmisiä, siili tai kissa kulkee ohitse, tai joku perheenjäsen tulee kotiin. Mutta eipä tällä kertaa. Noh, vähän aika arvon korkeutta huudeltiin ja vihelleltiin ja sieltähän se sitten pyyhkäisi lähimetsästä kotiin kotvan kuluttua... Vaikka järki sanoo ettei se nyt kovin kaukana voi olla, niin silti edelleenkin tunne on ihan yhtä epämiellyttävä kuin aina. Tunne ja epävarmuus siitä että missä se koira nyt oikeasti on ja ettei mitään ole vain sattunut. Tarvitsee harkita aidan korottamista.

Ei kommentteja: