lauantai 28. elokuuta 2010

Pennut jo viikon ikäisiä


Basil

Koiralapset kasvavat vinhaa vauhtia. Painoa tulee hyvin lisää ja silmät ovat alkaneet jo viiruttamaan sen näköisinä että varmaan kohtapuoleen alkavat rakoilemaan. Mamma Mona aloitti tiistaina kaikesta huolimatta jälleen 10 päivän antibiottikuurin, istukoita jäi poistumatta :/.
Mennään varmaankin sitten taas kuurin jälkeen poikkeamaan vielä ultrassa varmistelemaan että onhan kaikki kunnossa.


Lyyli

Cuba


Minni vasemmalla ja Vera oikealla


Basil jalan vieressä, Minni keskellä ja Vera oikealla


Minni


Lyyli alla ja Vera päällä :)



Basil


Vera

Minni


Basil


Lyyli


Cuba

Ja sitten tonen puolisko blogin lukijoista on kaipaillut kuvia myös karvattomista lapsista ;). Joten tässä muutamia otoksia menneeltä viikolta ;). Karvattomien lapsien keskuudessa riehuu nuha-kuume. Oujees. Kaksi viikkoa kerkesi kerhot taas pyörimään, ennenkä ensimmäinen pöpö meille kalasteltiin. Eardoc tulla tupsahti Israelista (!), ja nyt siis laitetaan testiin että auttaisko estämään korvatulehdusta.
Härveliä on koe-ajettu ja ei käyttö nyt varsinaisesti satu, muttei nyt kauhean miellyttävältäkään tunnu :).

Välipalahetki


Saana juuri heräänneenä


Pikkumies nukkuu taustalla :)


Että näin meillä.... kaikkea ne lapset keksiikin :)


Smirre tuumailee kun mamma kuvailee pentuja


Ja ja. Tarkkasilmäisimmät facebook kaverit ovat varmaan huomanneet postaukseni, että "Romeo lähti ralliautolla Raumalle". Pitää paikkansa. Päätös ei ollut helppo, mutta Romeo lähti ainankin nyt pentujen ajaksi pitämään majaa ja rauhoittumaan veljeni luokse Raumalle. Tonin kausi kun ei ole vielä alkanut, ja tulevat oikein hyvin juttuun keskenään. Syy miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin on kehittynyt pitkän ajan kuluessa. Romeo ei kestä tuollaisen reilu 1 vee lapsen itkua. Eli aina kun lapsi , tässä tapauksessa Saana, huutaa tosissaan taikka vähemmän tosissaan (mitä tämän ikäiset tekevät hyvin hyvin usein, jos eivät saa tahtoaan lävitse) alkaa myös Romeo ulvoa. Meillä se alkoi merkitä noin 10 kertaa päivässä. Tähän puuttuminen on luonnollisestikin melko hankalaa toiselta puolen taloa, ojennus kun pitäisi tulla heti kun käytös alkaa. Samanlaista ongelmaa oli myös silloin kun Miisa oli pieni, mutta ei näin pahana. Muut koiramme eivät lasten itkuun reagoi mitenkään, ainoastaan Romeo, joka ulvonnallaan yllyttää Wilsoninkin mukaan.

Mutta todennäköisesti tulemme tarvitsemaan jonkin sortin ammattiapua, jotta käyttäytyminen saadaan korjattua, seuraava taapero kun kasvaa myös koko ajan. Itse olemme pohtineet voisiko kyseessä olla jonkin sortin huomion hakemista, että voisiko olla että Romeolle ei riitä se huomion määrä mikä muille koirillemme on ihan ok. Meilläkin koirat ovat keskenään vain lyhyitä aikoja, metsään pääsevät juoksemaan lähes päivittäin, lisäksi käydään lapsien kanssa aamuisin kävelyllä niin postissa, kaupassa kuin leikkipuistossakin. En tiedä, mutta asiaan paneudumme pentujen jälkeen ja toistaiseksi Rompsulla sujuu Toni-enon hoteissa oikein hyvin :)

2 kommenttia:

Dream Begins kirjoitti...

Ihania pieniä pentusia teillä taas!! Mutta mikä on tuo riippukeinu missä Smirre on päiväunilla?? Onko se joku vauvansänky? Tosi suloinen :-)

Terv. Laura & Pasi

Anna kirjoitti...

Joo, siis tuollanen vauvan riippukeinu on kyseessä ;). Oli jo Saanalla, kun se oli pieni.