.. tai sitten ei. Voi helvetin helvetti. Ja nyt ei puhuta homeesta.
Läheisimmät ystävät ja tututhan jo tietävätkin että meillä on ollut jo pitkään projekti "omakotitalon osto taikka rakentaminen" meneillään. On rampattu esittelyissä ja tontteja katsomassa oikeastaan jo vuoden päivät. Mutta vaikeaa on.. kenties meillä on liian paljon kriteereitä. ISO tontti pitää olla, mieluiten määräala, ala-asteen tulee olla lähellä, oma ranta tai järvinäköala olisi kiva, Tampereelle max 30min ja puoli-ilmaiseksi pitäisi kokonaisuus tietenkin irrota.
Noh, päätimme sitten joustaa kriteereistä hieman. Tehdä pieniä myönnytyksiä, aivan kaikkea kun on miltei mahdotonta saada, ainakaan alle miljoonalla. Setä pankki setäkään kun ei kaikkea usko, mitä takaisinmaksuun tulee.
Ja sitten löytyi yksi varsin potentiaalinen koti-ehkodas. Talo rv.1890 hirrestä 2oom2 oli ihana, ja sisäpihalla olin aivan myyty. Rakkautta ensi silmäyksellä. Tää on mun koti - fiilis tuli heti. Tosi kaunis kokonaisuus, ihan mun näköinen, 7400m2 pihaa/peltoa puuhastella. Talli/pihasauna/varasto ja erillinen autotalli mahdollistaisi muidenkin kotieläinten pidon. Vesilahden keskustaan matkaa 1km, koulu, päiväkoti 500m. Niin ja muistinko mainita että olis se järvi näköala. Jottei nyt liian täydelliseksi menis niin niitä miinuspuolia. Tila sijaitsee Vesilahden "päätien" varrella... joten aitaaminen on melko tarpeellista, mutta se nyt olis ihan ok vielä, lampaita mä siihen pellolle meinasinkin. Toinen miinus on talon "yläpuoisella" tontilla sijaitseva nourisoseurantalo, jossa järjestettäisiin tapahtumia viikonloppuisin silloin tällöin, mutta senkin kanssa pystyisimme elämään.
Pariin yöhön en ole pystynyt edes nukkumaan, kun jännitin että saadaanko talo vai ei. Ja tänään päivällä selvisi, että kyllähän tarjouksemme menisi lävitse. Vähänkö oli tunnelma katossa ;D!
Vaan selvis muutama muukin juttu.. Internetin ihmemaailmasta. Että on hyvä kapistus tuo streetwievi ja toisekseen täältä löytyy paljon sellaista mitä ei välttämättä edes tule ajatelleeksi, noin niin kuin ihan heti ensimmäisenä.
Ihan ensimmäiseksi silmääni pisti vanhat myynti-kuvat, ja kysyinkin kiinteistövälittäjältä että onko kohde ollut kaunkin myynnissä. Hän ei kuulemma tiennyt koska tuuraa kaveriaan. Kohteen esittelytiedoissa kuitenkin hemmon nimi on mainittu kolmesti yhteystietojen kera. Oli vain kiinnostunut olemmeko Tampereelta kotoisin. Puhui kyllä sittemmin itsensä pussiin, kun kertoi että ensin tilaa myytiin kokonaisuutena, mutta hintapyynnön ollessa huima ei mennyt kaupaksi, ja nyt myytäisiin erillisinä, siis tilaa ja maata.... tms, mitä lie.
Seuraavaksi halusin tietää miksi kohdetta myydään. Vanha pariskunta ei kuulemma jaksa pitää enää yllä. Sisustus ja huoneet kyllä puhuivat ihan jotain muuta asukkaiden iästä. Jossain kohdekuvassa näkyi jopa lapsi pihalla.
Kolmantena kysyin kahteen otteeseenkin että -mikä tämä on? (Tarkoitin tallirakennuksen edessä olevaa noin 1,5metriä halkaisijaltaan olevaa ympyrää, johon ei nurmi kasvanut), saamatta mitään selkeää vastausta.
Noh nämä nyt sitten vähän jäivät kun olin jo niin valmis ostamaan koko tilan.
Keijolla oli tänään töissä iltapäivästä aikaa ja lähti katsomaan Nuorisoseuran sivuilta onko siellä useastikin tapahtumia. Ja törmäsi tekstiin "Vesilahden nuorisoseurantalo on arvokas juhlapaikka Kirmukarmun historiallisella alueella." Että millä?
Ja sit synkkenikin.
Niin ja ei siinä mikä, mutta kun tää kalmisto on tismalleen tuossa tontin rajalla, ainakin kuvien perusteella.
Eikä tää oo mitään urbaanilegendaa.
Liian hyvältähän kaikki vaikuttikin ollakseen totta. Ei kai siinä sisänsä mikä, mutta kun tässä maallisessakin elämässä on aina välillä ihan tarpeeksi ratkottavaa, saati sitten että pitäisi alkaa vielä henkimaailman kanssa sovittelemaan samalle tontille, niin vetää vähän mietteliääksi. Vaikka järjellä ajattelee, että eihän siinä nyt mikää ole, mutta alitajuisesti sitä varmasti alkaa jossakin vaiheessa mielikuvitus laukata. Jos ei aikuisilla niin ainakn lapsilla, tahi niiden kavereilla. Sukulaisista nyt puhumattakaan ;).
Niin ja kiinteistövälittähän se unohti mainita koko asiasta, siinäkin vaiheessa kun ilmoitti että tarjouksemme on hyväksytty. Siis aivan uskomatonta, että tällaista tietoa yritetään viimeiseen asti pimittää?!!? Herää vain kysymys, että mitä jos olisimme onnellisesti tehneet kaupat ja tonkineet vasta vähän myöhemmin? Tai saaneet kuulla asiasta, kun yritämme sopeutua asuinalueelle?
Noh summa summarum kaikki jotka ovat asuntoa etsineet tietävät, että myynti-imoitukset käyttävät hienoja kielikuvia. Tyyliin " iso monimuotoinen puutarhatontti tarkoittaa yleensä 2000m2 rämeikköä, joka viettää 45 asteen kulmassa kohti isoa kiveä. " Tätä taloa kaupattiin " 1890-luvun hirsitalona jossa voit melkein kuulla historian havinaa". Trivian osuus "historian havinaa" lienee selvitetty, ja osuutta "melkein kuulla" en ole varma haluankokaan selvittää.
Paska. Itku, ei voi muuta sanoa!
---
Ja tilannehan on nyt se että talon suhteen on aika-lisä meneillään. Arkeologien kanssa selvitellään, että missä kohden tuossa mäellä tismalleen on sijainnut ja mitä.
Jännäksi menee ;).
1 kommentti:
Kuullostaa hienolta paikalta. En ole tiennytkään että Suomesta löytyy noin vanhoja esiintymiä. Itse pitäisin sitä plussana, jos asuinpaikalla on vanha historia, mutta ymmärrän myös ne arveluttavat ajatukset.
mtv 3:sen maksulliselta Avalta tulee mielenkiintoinen meedio-ohjelma, Lisa Williams nimisestä naisesta, joka juttelee sujuvasti kuolleiden kanssa. Kannattaa katsoa ja tunnustella pystyisikö asian kanssa elämään. Tsemppiä :) :)
Lähetä kommentti