Pentuja odotellaan :)

Jep, jep :). Monan kanssa kävimme itseasiassa jo viime viikon perjantaina ultrassa, kun se verran epämääräistä alkoi neidin oireilu jo olla. Sillä on ollut nyt jo reilun viikon ajan ainakin minun tulkintani mukaan pahoinvointia, ja ruokakaan ei oikein maistu. Tulee elävästi mieleen omat rankat pahoinvointini viime syksynä, kun on nälkä muttei pysty mitään syömään, saatika tekemään. Lisäksi muutamana päivänä männä viikolla Monalta tuli sellaista hajutonta, kirkasta limaista vuotoa. Samanlaista kuin nartuilta yleensä tulee noin viikon ajan ennen synnytystä.


Joten min en enään jakasanut pohtia, miettiä ja vatvoa viikonlopun ylitse että onkohan tuolla kaikki kunnossa vaan menimme Veteriin jo perjantaina. Sen verran huolissani aloin jo olla. Ultrassa kaiken todettiin kuitenkin olevan kunnossa, (ei mitään tulehdukseen viittavaa) ja huonolle ololle kuin myös lima-vuodolle löytyi sitten ihan luonnollinen selitys ;). Eläinlääkärin mukaan iso pentue on odotettavissa ja ilman suurempia etsiskelyjä hän laskikin kahdeksaan.. ;). Mutta katsotaan nyt, mikä lopullinen saldo tulee oleman. Monalle tulee 63 vrk täyteen ekasta astutuksesta 23.4, joten vielä tässä kuukauden päivät mahaa kasvatellaan.

Mona 31vrk ensimmäisestä astutuksesta

Mutta eipä täällä muuten sen ihmeempiä. Takkitalkooni jatkuvat, ja koetan saada nyt viimeisetkin paketit matkaan huhtikuun alkupuoliskolla, jonka jälkeen keskitymme tekemään vaatetusta ainoastaan omille koirillemme, sekä kasvateillemme :). Samalla tässä kevään aikana olisi tarkoitus rakentaa kotisivujemme takki-osio uuteen uskoon, hieman kun laahaavat jäljessä ;).

Meet Kitikiti

Samalla reissulla tavattiin sitten useampaankin otteeseen Kiti puppista :). Pieni ihanan villi pusuttelija-kirahvihan siitä on kasvanut :). Super-sosiaalinen tapaus, jonka lempipuuhaa on Vili cavalierin kurmuuttaminen ja korvissa roikkuminen, ihan normaali terroristi wiipottajan alku siis ;). Kitille vein tuliaisina huisin kevät-takin, mutta kuten aina, ei ne oikein pentujen päällä tahdo hyvin pysyä. Niin kovia kun ovat riehumaan. Mutta ainakin voi kirkolla harjoitella remmissä kävelyä uuden hienon takin kanssa ;)

Helmi ponilla ratsastamassa

Niin ja pitäähän sitä mummolassa aina ratsastamaan päästä. Jos ei äipän niin ainakin Miisan ;). Koska Topi-ponilla oli jalka kipeä, sai Miisa ratsukseen tällä kertaa Helmi-ponin. Kova oli tohina ja karva pöllysi, kun Miisa pääsi Helmin harjakorin kimppuun.

Kaikki yhes taas

Vietimme siis Keijon talvilomaviikon Puumala-Imatra akselilla. Pojjatkin olivat suhteellisen riemuissaan jälleennäkemisestä, ja vauhtia riitti. Sään suosiessa ulkoiluamme nappasin muutaman kuvan. Kevätauringossa kuvaaminen on vaan enemmän tai vähemmän hankalaa, se kun paistaa niin matalalta, ja mulla mitään vastavalosuojia ole ;)...

Ja mitä Monan vointiin tulee, että ollakko tiineänä vaiko eikö, niin en nyt ihan varmaksi vielä mitään mene vannomaan, mutta joku tuota koiraa vaivaa ;). Joko on tiineänä, tai sitten pukkaa astetta hankalampaa valeraskautta.

Ensin oli sellaista niukkaa tummanpunaruskeata (ehkä maksan väristä) vuotoa havaittavissa aina pissan yhteydessä, joka kesti viikon verran. Pihalla kun katsoi hangessa olevaa Monan pissaa, niin siinä oli aina sellainen pieni verihyytymä-klöntti, joka ei haissut kuitenkaan millekkään, kuten ei koira itsekään. Mutta ei siis vuoda enään, joten tämän tulkitsimme ensimmäiseksi hyväksi merkiksi.

Ei ole Monalle ruoka oikein maistunut nyt viikonloppuna, eikä paljon muukaan, froliceja suostuu vähän nikertämään ja saparoita järsimään. Tänä aamuna viimeeksi korjasin pienet oksennukset lattialta. Nisät punoittavvat hieman ja ovat tuleet ehkä selvemmin näkyviin, ja alalinjakin on hieman "turvoksissa". Lenkillä ottaa pari spurttia, mutta muuten himmailee jalassa kiinni, ilmeellä mennäänkö jo kotiin. Yöksi kampeaa sänkyyn viereen (niin siis Monahan osaa avata liuku-ovia), sillain kaulan päälle nukkumaan, kuten pikku-pennutkin tekevät ;).

Mitään tulehdukseen viittaavaa ei kuitenkaan ole havaittavissa, joten täällä jännitetään nyt sitten vielä ensi maanantain ultraan asti.

Makkaraa paistamassa

Sään suosiessa suuntasimme heti aamutuimaan lenkkipolultamme löytyvälle laavulle paistamaan makkaraa tikun varressa. Nuotio saatiin syttymään hyvin ja niin Miisalle kuin Monallekkin makkara maistui oikein hyvin ;)

Kotona olikin sitten mukava lämmitellä, melkein jo keväisessä auringon paisteessa :)

Jostain pitäisi saada vielä vettä

Postipoika toi meille männä viikolla paketin ihan kotiovelle aina ameriikoista asti. Olin taas saanut päähänpiston tuotteesta, jota en täkäläisiltä markkinoilta löytänyt. Ja kovin olen positiivisesti yllättynyt sikäläisen systeemin nopeudesta ja hinta-laatu suhteesta, verraten kotimaisen Itellan toimintaan. Sen verran on tullut tässä jo kättä väännettyä erinäisissä tilanteissa. Tilasin uimahatut maanantaina, ja jo torstai aamuna yhdeksän aikaan soi ovikello, 15€ postikuluilla. Ei hullumpaa ;)

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä hakemaan pojjat hoidosta kotiin ja samalla pyörähtää Miisan kanssa kylpylään, ihan ekaa kertaa yhdessä ;). Monni the korallikala saa jäädä siksi aikaa mummollaan.... ;)