Turku KV ja Lissun kuulumisia

Kaarle ja Linus pöydällä

Turun KV näyttelyssä 18.1.2014, tuomarina Dirk Spruyt, Belgia 

Mukana meiltä pari urosta;

kuva: Minna Keronen

Linus (Mimi Chill's Little Sparrow) NUO ERI/2 SA

ja 

Kaarle (Mimi Chill's Brief Is The Light ) NUO ERI/3

Ja sitten Lissun kuulumisiin. Lissu jakselee oikein hyvin ja painokin on jo tuplaantunut viikossa. Nelli on ottanut Lissun omakseen ja on erittäin tarkka ja huolehtiva äiti. Myö ollaan täällä niin onnellisia, kun tilanne näyttää ratkenneen parhain päin. Ja ensi viikolla olisi tarkoitus mennä Lissua ihastelemaan ihan livenä :). Kiitos Marianne vielä, ja kiitos kuvista :)!

Hieman hankalampi alku

" Lissu "

Tätähän sitä vähän osattiin jo odotella, että jonkin moisia hankaluuksia olisi todennäköisesti tiedossa Myyn synnytyksen tiimoilta. Siitä asti kun siellä ultrassa todettiin että pentuja ei todennäköisesti ole odotettavissa kuin yksi.

Ensimmäiseksi tilanne alkoi mietityttää, kun koirassa ei ollut mitään, siis ei mitään rauhoittumisen merkkejä havaittavissa kun tiineysvuorokausia oli jo lähelle 60.. samanmoinen touhottaminen, ruokahalu, menohalu ja meininki jatkui ;).

Lämpöjä mittailtiin pitkän aikaa, ihan normaaleja näyttivät, kunnes päivänä 63 kävivät jo melko alhaalla, alin mitattu oli 37,1 aamupäivällä ja sitten alkoikin nousta. Illalla klo 22 olikin jo yli 38, jonka jälkeen tippui seilaamaan 37,5 tasolle. Ja koirassa ei ollut mitään oireita havaittavissa että alkaisi synnyttämään. Ei pesän kaivuuta, läähättämistä, ei mittään. Koira tosin oli oksentanut pari kertaa, ja pissannut sisälle (!?) kolmesti. Odotellaan siis. 

Seuraavava aamupäivä ei mitään, lämmöt edelleen seilailivat 37-38 välillä. Myy oli ehkä normaalia rauhallisempi, oli oksentanut jälleen pienen lammikon. Kunnes sitten illalla puolen seitsemän aikaan siltä tuli vedet. Ja ei edelleenkään mitään synnyttämiseen liittyviä oireita. Hää söi ja kävi tekemässä tankokakat pihalla ja tulee kerjäämään leikkiin. 

Ja ei muuta kuin lääkäriin. Todetaan, että yksi kookkaan oloinen pentu siellä on. Ja tosi syvällä vielä, ei siis lähelläkään synnytyskavanaa. Päätetään leikata. Olimme eläinlääkärissä klo 21.15 ja saimme pennun, brindlen köllikkän 21.45 ja Myyn kanssa olimme autossa matkalla kotiin klo 22.15. Erittäin nopeaa toimintaa siis ja pentu oli hyvin virkeä ja pullakka :). Mutta jotain hämminkiä siellä kuulemma oli. Istukka oli hyvin tiukasti kiinni ja koira ei vuotanut verta juuri ollenkaan. 

Myy ja nisät

Ja sitten alkoikin ongelma numero kaksi. Mikä oli huolettanut kaiken matkaa viimeisen viikon ajan. Myyltä ei tule maitoa. Yleensähän nartuille alkaa muodostua niitä "röllyköitä" sinne mahan alle jo hyvissä ajoin ennen synnytystä ja maitoa tihkuu kun puristelee. No, ei Myylle. Ei tipan tippaa herunut vaikka kuinka puristeltiin. Saatiin mukaan eläinlääkäristä lähtiessämme tietenkin Oksitosiinit ja Primperanit, kaiken maailman temput tehtiin. Loppuviimeeksi maitoa alkoi tulla, mutta vain tipoittain. Lypsettiin hetki.. saalis muutamasta nisästä oli yhteensä 0,4ml . Ei Hyvä. Pentukin oli menettänyt painoaan syntymästä jo lähemmäs 50gr, vaikkakin oli koetettu lisäruokkia, niin pullolla kuin letkulla. Piti keksiä jotain ja pian.

Onneksi Marianne Gellin (knl Ikimba), jolle oli syntynyt kuusi whippetin pentua 10.1.2014, suostui kokeilemaan hyväksyisikö Nellie (Adagio Polar Night) pennun omiensa lisäksi. Ja kyllähän se Nellie otti pennun omaksensa. Täällä ollaan hyvin kiitollisia suurisydämmiselle Marialle & Nellielle kun suostuivat kokeilemaan moista järjestelyä. Sekä tietenkin kovin helpottuneita tilanteen ratkeamisesta parhain päin. Nyt Lissulla on kaikki hyvin.

Entäpä miksi sitten näin kävi. Jaa a. Sen kun tietäisi. Mutta lähtisin ehkä purkamaan tilannetta siitä oletuksesta, että Se yksi ja ainut pentu Myyn kohdussa ei kertakaikkiaan ole antanut riittävää hormonisysäystä koiralle. Ei synnytyksen käynnistämiseksi, eikä maidontuotannon käynnistämiseksi. Varsinkaan kun tiineys ei missään vaiheessa edennyt synnytykseen asti. Kaikkea sitä eteen tosiaan voi tullakkin. Onneksi asioilla on tapana aina järjestyä, tavalla tahi toisella ;)

Vuosi vaihtui

Meillä ainaksin hyvin rauhallisissa merkeissä. Wilson on koiristamme ainut, joka paukkeeseen reagoi. Mutta sekin on ollut hallinnassa jo vuosia lääkityksellä. Ne viimeeksi riemuitut kinokset ovat jo mennen talven lumia. Krookukset ja narsissit pukkaa pintaan. Juuri ne mitä syksyllä kassikaupalla kaivoin yötämyöden maahan. Baah, uusia lumia odotellessa kasailen lehtiä kukkapenkkien peitoksi... Ei tässä leudossa talvessakaan sinänsä ole mitään valittamista, näin omakotitalon lämmittäjän näkökulmasta. Mutta olisi edes vähän valoisampaa ja se hiekan määrä eteisessä on ollut melkoista! Ei nuo koirat niinkään, mutta lapset kiikuttaa rapaa sisään ihan kiitettävästi ;).

Täällä suunnalla ei ole oikein ihmeitä tapahtunut sitten viime postauksen. Veran jalkaa paranneltiin joulun pyhinä, se kun meni ja juoksi metsässä polveensa haavan. Oli vähän siinä ja tässä lähteäkkö tikkaamaan vai ei, mutta ihme ja kumma saatiin kuin saatiin se paikattua onnistuneesti ihan vain haavateipeillä. Nyt meno on jälleen yhtä päätöntä kuin ennenkin.

Mona on nyt käynyt kolmesti akupunktio/laser käsittelyssä. Ja kyllä se on ollut ehkä hieman pirteämpi ja tuohukkaampi kuin ennen käsittelyitä, mutta varsinainen ongelma on edelleen olemassa, ja koko ajan tismalleen samat pisteet jökissä. Todennäköisesti sillä on jokin hermo pinteessä tiettyjen nikamien välillä ja se pitäisi saada jotenkin vapautettua. Tilanne jatkuu siis.

Myy ja 59 vrk ensimmäisestä astutuksesta

Ja sitten Myy, kera Pikku Myyn :)! Maha on kasvanut hyvin maltillisesti. Ja täysi vauhti on edelleen päällä :D. Viikko sitten kävimme ultrassa uudestaan tilannetta tuumailemassa ja vähän siltä vaikutti että ei siellä muita taida olla kuin se Pikku Myy ;). Mutta saas nähdä - kohtahan tässä jo pitäisi alkaa tapahtumaan. Vähänhän tässä mennään kauhunsekaisin tuntein, toivottavasti on onnellinen loppu, muusta viis ;).