Uusia mittoja

Tyypit kävivät maanantaina siellä HVK:n näyttelyharjoituksissa mitattavina. Ja noh, tulokset nyt sitten olivat enempi tahi vähempi villejä;

Oliver (Mimi Chill's Black Superstar) 54,8cm

Willy (Mimi Chill's Sam Sam) 52,3cm

Kiti (PMJV-09 Mimi Chill's Boxing Queen) 49,3cm

Ylikorkeita ne nyt ovat joka tapauksessa, mutta ainakin täällä vieraillessaan Kiti on pienempi Monaa (48,8) ja Oliver pienempi kuin Wilson (53,7). Tarttee varmaan uusintamittauttaa ne sitten kahden vanhoina PVK:lla, niin saadaan millitkin kohdilleen ;). Ei vaan oikesti ihan sama - aina sitä vaan pitää jostakin päästä purnaamaan ;).

G niin kuin Giardia

Jep, jep. Vähän on saanut tässä viime aikoina aakkosia tavata ja netissä seikkailla itseään sivistämässä. Pää-asiallisena aiheena siis tällä kertaa Giardia, josta taisi taannoin olla artikkeli Koiramme-lehdessäkin.

Kun siis kasvateistamme Willyllä oli ollut jonkin aikaa epämääräistä vatsa-oireilua. Ei mitään vakavaa, mutta välillä maha on ollut ihan kunnossa ja taasen välillä melkoisen löysällä ilman mitään järkevää syytä. Kuivaruokamerkin vaihtokaan ei asiaa sen ihmeempään suuntaan muuttanut. Joten kakkanäyte lähti jatkotutkimuksiin, ja kappas Giardiaa sieltä oli löytynyt. On ollut nyt sitten antibiottikuurilla kera matolääkityksen ja oireilu on tyystin loppunut.

Mistä Willy sitten on giardiansa saanut onkin jo hankalampi kysymys. Vähän alkoi epäilyttämään , kun myös Oliverilla ja Papulla on ollut saman tyylistä oireilua tässä hiljattain. Tietenkin sitä alkaa kaikenlaita miettimään, euroopasta kun on tullut koira noudettua. Koira, joka oli ensinnäkin niin maan perusteellisen täynnä suolinkaisia, että niitä tuli ensi alkuun lävitse jopa muihin vaivoihin syödyllä Synolux-kuurilla...

Noh, heti aloitin tässä sitten alkuviikosta keräämään kakkoja meidän Monalta talteen ja kiikutin kolmen päivän kakat torstaina eläinlääkärin kautta Vetlabin paketissa postiin. Omat koirat ovat kyllä olleet täysin oireettomia vatsojensa suhteen, mutta päätin kuitenkin tarkistaa ettei ainakaan meillä sellaista pesisi - ihan vaan tulevaisuudenkin kannalta. Mutta siis juu vapauttavan tuomion saimme eilis päivänä kuulla :). Eli siis ei giardiaa riesana.

Mutta summa-summarum sinänsä hyvä että Willyn maha-oireilulle löytyi syy, ja voidaan nyt hoitaa kuntoon :). Oliveriltakin nyt sitten tutukitaan kakka-näyte myös giardian varalta ensi viikon aikana, joten saas nähdä onko sitä pääkaupunki-seudulla enemmissä määrin liikenteessä.

Videoita Mynämäeltä

Oliver (Mimi Chill's Black Supestar)

Darwin (Mimi Chill's Panther's Daydream)

Muru (Mimi Chill's Beauty In Black)

Vähänhän tuo olisi voinut vissiin taas paremminkin sujua ;). Oliverilla oli kaamea kiirus mamman oman mamman kainaloon, ja Muru oli matkalla kova kylkimyyryä jonnekkin ihan muihin maisemiin, siitä seilaaminen.. hehee, noh, kait mekin joskus opitaan ;).

Isot kiitokset kuitenkin taas Whiptailsin porukoille kuvamateriaalista!

DLA-testien tuloksia

Kun ei enää jaksa odottaa paperiversioiden saapumista, niin laitetaas nyt jo tulokset meiltäkin ihmeteltäviksi;

Ensimmäisestä pentueestamme testautettiin

Kiti (PMJV-09 Mimi Chill's Boxing Queen) Whip3 Whip1

Kurro (Mimi Chill's Icy Arctic Pearl) Whip1 Whip1

ja toisesta pentueesta

Darwin (Mimi Chill's Panther's Daydream) Whip3 Whip5

Muru (Mimi Chill's Beauty In Black) Whip3 Whip3

Oliver (Mimi Chill's Black Superstar) Whip3 Whip1

Remi (Mimi Chill's King Of My Castle) Whip5 Whip1

Willy (Mimi Chill's Sam Sam) Whip3 Whip5

ja ne uudet frekvensi prosentit taisivat olla;

• Whip1 37,7%
• Whip2 14,2%
• Whip3 20,9%
• Whip4 8,2 %
• Whip5 5,4 %
• Whip6 5,4 %
• Whip7 3,5 %
• Whip8 0,9 %
• Whip9 0,6 %
• Whip10 0,6 %
• Whip11 0,3 %
• Whip12 0,3 %
• Whip13 0,6 %
• Whip14 0,9 %
• Whip15 0,3 %

Joten siis vähän jotain uutta (omaan) saatiin Monan (Whip3 Whip1) kavereiksi tuolta Ruotsin maalta ;). Ja ainakaan vielä ei ensimmäisestä pentueestamme tullut ilmi harvinaisuuksia. Isot kiitokset tasapuolisesti kaikille kasvattiemme omistajille yhteistyöstä :)! Tästä on nyt sitten hyvä jatkaa taas eteenpäin ja kohti uusia suunnitelmia.

Korkeasaari on nähty ja käyty

En itse aina ole niin kovin innoissani eläintarhareissuista. Jotenkin vaan tulee sellainen olo, että asukeista suurimman osan pitäisi olla jossain ihan muualla. Ei siinä mikä, jos olosuhteet on kunnossa, mutta tuntuu että osalle eläimistä on korkeasaaressa järjestetty aivan liian vähän tilaa elää. Varsinkin kun näkee ja osaa tulkita eläinten häiriökäyttäytymistä. Noh juu, mutta tuli nyt annos täyteen sitten seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Sää suosi ja eläimetkin olivat enempi tahi vähempi kuumissaan.

Seuraavaksi olen ajatellut alkaa kasavttamaan riikinkukonsinisiä whippettejä ;). Pitää viissiinkin kilauttaa Kiinaan muutamalle tutulle geneetikoille, josko voisi alkaa vähän perimää kopeloimaan ;). Ei vaan olis muuten ihan tosi makean värisiä ;).

Niin ja jotain sivistävääkin reissussa oli. Olen aina ollut siinä uskossa että riikinkukot eivät osaa lentää. Siellä niitä puussa rääkyi vieläpä kaksin kappalein. Tuskin niitä sinne on mitenkään apukeinoinkaan kammettu...

Vekkejä ja broilerinluita

Kiti

Ja kuvat on eiliseltä, vielä kun kaikki oli kivasti ;). Kiti siis tuli meidän tykö majailemaan viikonloppureissusta. Ei viitsitty enään sitten Miisan kanssa ajella helteessä Raumalta Espoon kautta kotio. Huomenna neiti vikkelä on sitten suunnistamassa muun lauman mukana kohti kotikontuja ja Korkeasaarta.

Mutta aamulla saadaan poiketa tikattavaksi ennenkä sitä. Keijon kanssa kävivät suolammikolla uimassa, juuri siellä jossa on käyty niin monta kertaa aiemminkin. Paluumatkalla sitten Winni, Mona ja Kiti päättivät heittää oman parin minuutin rinksan ties missä, märkänä kun on mukava ottaa vähän hepulia. Ja kas. Koirat ilmestyvät taas maisemiin, niin johan on Kitillä iso haavaa oikeassa etujalassa ja Winniltä löytyi myös muutama reikä jaloista. Missä lie taas itsensä teloneet. Päivystys on tietenkin jossain Oriveden perukoilla ja kello ilta 8, niin tuumattiin ell.lääkärin kanssa että voi odottaa hyvin aamuun, koska ei juurikaan vuoda ja ei ole niin akuutti tapaus..

Winni katselee lintuja

Niin ja sitten toiseen otsakkeen aiheista. Sillä välin kun me lasten kanssa tutkailtiin, hoidettiin ja paketoitiin haavoja neiti musta nälkäinen rosvosi broilerin koipireisien jämiä, jotka kiltisti odottivat tiskipöydän nurkalla perkaamista (luista) koirieniltaruuaksi. Ikkunasta vaan mieheke oli katsellut että mitä se koira nyt hautaa kukkapenkkiin. Nähkääs eilen hautasi rustoluun jämiä. Ja sitä voi kuvitella millä kiireellä koira ahtaa herkkujaan, kun huomaa että kiinni on jääty. Onneksi on joskus tullut jossakin viisaudessa ostettua pari purkkia tankoparsaa kaappiin tällaisten tilanteiden varalle. Tosin netissä kun seikkailin niin Tuulenkoirista löysin topicin, jonka mukaan Mona ei nyt välttämättä sittenkään vielä lusikkaa nurkkaan heittäisi. Mutta tarvitsee purkaa tästäkin asiasta sydäntä vielä huomen aamuna eläinlääkärille :).

Tämän kuopan kaivuu on kaikkien lempi puuhaa (.. paitsi Keijon)

Miisa, Saana ja naapurin Moona

.. ja Kiti ihmettelee Mitä ne oikein touhuaa

Mynämäki 15.5

Muru

Kovin koiranäyttelypainotteisesta viikonloppureissusta on ehkä jo suurinpiirtein kotiuduttu, niin jospa sitä vähän blogiakin ehtisi päivittelemään. Lauantaina vaikutimme siis Mynämäellä, jossa tuomarina oli Margaret Martin, Irlanti (Barnesmore).

Oliver (Mimi Chill's Black Superstar) jun EH

Darwin (Mimi Chill's Panther's Daydream) jun ERI/1

Muru (Mimi Chill's Beauty In Black) jun ERI/1 PN-2 Vara-SERT

Kiti (PMJV-09 Mimi Chill's Boxing Queen) nuo ERI/2

Mona (Ch Taraly Black Panther) val ERI/2 PN-4

Mimi Chill's - 1/KP ROP-kasv

Ja noh, ihan kivasti meni launatain näyttelyt ja hyviä arvosteluita tyypit saivat. Tietty kun meistä on kyse niin ainahan on vielä jotain parantamisen varaa, ja näillä näkymin nuori mies Oliver saapuukin meille johonkin "näyttelykoulutuksen" tapaiseen jo hyvissä ajoin ennen erkkaria. Jotta sitten ehkä ei laottaisi istumaan pöydälle... hehhee ;). Kiitokset vielä Minnalle handlausavusta!

Oliver

Darwin

Kiti

Mona

Ja Mona vielä PN luokassa Taikun kanssa

Niin ja sunnuntaina tuli käytettyä koiria Raumalla sitten Harto Stockmarin arvioitavina, pikkuveljellä kun kyläilemässä siellä suunnalla olimme. Näin jälkiviisaana parempi olis vissiin ollut jättää menemäti koko huru-ukolle, ja keskittyä vain pyöritykseen tivolissa :).

Muru (Mimi Chill's Beauty In Black) jun H

Kiti (PMJV-09 Mimi Chill's Boxing Queen) nuo ERI/3

Että niin ne koirat vaan muuttuu yhdessä yössä :). Ensin kaikki on excellenttiä ja lovelyä ja sitten jotain aivan kaameeta. Mutta että ihan H:n koira, niin juu-u. Monan ja Oliverin saamat hoot voin ehkä vielä jotenkin käsittää, koska niissä on ihan oikeitakin rakenteellisia virheitä. Toisinaan tekisi mieli avautua, mutta tää on tätä, eipähän käy tylsäksi näiden värillisten kanssa kehässä - koskaan ei voi tietää mitä sieltä ihan kirjaimellisesti tulee ja mikä nyt on vialla ;D. Toisin on Kiti perus-jampan kanssa, joka vetää tasaisesti sitä eriä tai eehoota kera luokka sijoitusten. Noh, ei auta aina kun yrittää hammasta purra, ottaa huumorilla ja pitää mielessä että tämä on vain yksi harrastus muiden joukossa... ;).

Mittausta

Ja uudet viralliset mittamme siis

Mona (Ch Taraly Black Panther) 48,8cm

Muru (Mimi Chill's Beauty In Black) 46,0 cm

Poikkesimme siis eilen Kaupissa pidetyssä mittausillassa Monan ja Murun kanssa. Suunnitelmissa oli jo pitkään ollut uusintamittauttaa Mona, ja viimeinkin sitten sain toimeksi. Sitten tarvitsis saada enään aikaiseksi viedä Mona uudelleen silmäpeilattavaksi ennen tulevaa pentuetta ;). Mittaustulos 48,8cm ei sinänsä yllätä, koska omaan silmään koira on jo pidemmän aikaa näyttänyt korkeammalle kuin se aiempi (reilu vuoden iässä mitattu) voimassa ollut 48,0cm. Muru nyt on omaankin silmään näyttänyt tasku-whippetille, mutta ei sekään nyt mitään kokoa italiaano kuiteskaan ole. Niin ja Murua ei tarttee enää mittauttaa uudelleen ;). Parin viikon päästä voi sitten tulla vähän villimpiä lukemia, jahka Oliver ja Kiti jalkautuvat HVK:n mittausiltaan. Mielenkiinnolla (vaiko kauhulla) sitä odotellessa laitettiin kuiteskin jo nyt Murun maastokirjahakemus menemään ;). Jos vaikka neiti vikkeläkin debytoisi vielä loppukesästä maastoissa.

Muuten ei meillä täällä mitään ihmeempää. Sairastelut alkaa ehkä olla ohitse ja Mona pitää mielen virkeänä. Rouvakoira kun tykkää toisinaan käyskennellä takapihallamme ihan yksikseen. Yleensä makoilee terassilla aurinkoa ottaen tai syö kukkapenkistä heinää. Kas kummaa kun eilen menin päästämään Monaa takaisin sisään, niin tyyppiä ei näkynytkään missään. 2 minuuttia aiemmin oli vielä näköpiirissä. Jos ja kun harvoin Mona on suunnitellut aidan ylitse kiipeämistä se yleensä ensin haukkuu - vieraita ihmisiä, siili tai kissa kulkee ohitse, tai joku perheenjäsen tulee kotiin. Mutta eipä tällä kertaa. Noh, vähän aika arvon korkeutta huudeltiin ja vihelleltiin ja sieltähän se sitten pyyhkäisi lähimetsästä kotiin kotvan kuluttua... Vaikka järki sanoo ettei se nyt kovin kaukana voi olla, niin silti edelleenkin tunne on ihan yhtä epämiellyttävä kuin aina. Tunne ja epävarmuus siitä että missä se koira nyt oikeasti on ja ettei mitään ole vain sattunut. Tarvitsee harkita aidan korottamista.